Vihdosta viimein sain aikaiseks kirjoittaa tänne jotakin. Muah hah haa, kohta muut katuu sitä, että ne otti mut mukaan tähän blogi-projektiin. Esittelen teille mun elämäni rakkauden [miestä kun en saa, nyyh] Paavo Pandan. Ei, en harrasta zoofiliaa, vaan kyseinen mustavalkoinen otus on ulkomailta raahattu pehmoeläin, jonka kanssa olen jakanut mm. Japanilaisen junaaseman betoniportailla vietetyn yön. Ikävä kyllä tämän suloisen, viattoman ja rauhaa rakastavan olennon mainetta törkeästi mustamaalataan asuntolassa. Jotkut nimeltämainitsemattomat [eli toisin sanoen kaikki muut maailmassa paitsi minä] kehtaavat kutsua Paavoa...voitteko kuvitella?...pedofiiliksi ja likaiseksi perverssiksi? Nyyh.